Ympäristö- ja energiapolitiikan haasteina on turvata Suomen energiansaanti ja toisaalta torjua ilmastonmuutosta. Koska energiatoimituksia voidaan käyttää painostuskeinona, kuten Venäjän politiikka on osoittanut, meidän tulee pyrkiä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ja toisaalta monipuoliseen eri energianlähteiden käyttöön ja varakapasiteettiin, jotta voimme tarvittaessa korvata jonkin lähteen toisella. Suomen kaltaisessa kylmien talvien maassa ei katkoksiin ole varaa.

Energiansäästö ei ole ratkaisu. Energiankulutus on jatkuvasti kasvanut ja se tulee jatkamaan kasvuaan. Uusia laitteita otetaan jatkuvasti käyttöön, sähköistettyä raideliikennettä on tarkoitus lisätä ja sähköautot ovat tulossa yleisempään käyttöön. Toki meidän tulee pyrkiä niin energian tuotannon kuin sen käytönkin tehostamiseen, mutta epärealistiset kuvitelmat, että energiankulutus voitaisiin edes jäädyttää nykyiselle tasolle, estävät vain toimivien ratkaisujen etsimistä.

Irakin sota ja Meksikonlahden myrskyt osoittivat kouriintuntuvasti kansantaloutemme haavoittuvuuden tuontiöljyn vuoksi. Polttonesteiden hintojen shokkikorotukset tuntuivat erityisen raskaasti Suomen kaltaisessa harvaanasutussa pitkien etäisyyksien maassa. Fossiilisten polttoaineiden käyttö rasittaa lisäksi luontoa ja saattaa olla osaltaan lisäämässä luonnonkatastrofeja ja muita ääri-ilmiöitä.

Näen ydinvoiman parempana ratkaisuna, kuin fossiilisten polttoaineiden käytön tai riippuvuuden Venäjästä energiantoimittajana. Paras mahdollinen ratkaisu ydinvoima ei kuitenkaan ole, vaan meidän on panostettava uusiutuvien ja saastuttamattomien energiamuotojen kehittämiseen ja käyttöönottoon. Biopolttoaineissa ei ole ainoastaan kyse kasvihuonepäästöistä, vaan myös öljyriippuvuuden pienentämisestä. Biopolttoaineiden käyttöä on tuettava verotuksellisesti niin, että niiden käyttö olisi selvästi edullisempaa kuin fossiilisten polttoaineiden. Biopolttoaineiden tuotannossa tulee panostaa kotimaisuuteen, esimerkiksi jätteisiin ja roskapuuhun.

Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka ei kysele per capita –lukuja. Ilmastonmuutos uhkaa pahiten köyhiä maita, joten juuri niiden intresseissä olisi kaikkein eniten hillitä sitä. Jo nyt muun maailman kasvihuonepäästöt ovat läntisiä teollisuusmaita suuremmat – jos metsäkato otetaan huomioon – ja niiden kasvu on sitä luokkaa, että vaikka EU:n päästöt loppuisivat kokonaan, muu maailma paikkaisi poistuman noin puolessa vuosikymmenessä. Jos ilmastonmuutoksen uhkaan suhtaudutaan vakavasti, niin sen torjumisen on tapahduttava Kiinan ja Intian tapaisissa voimakkaasti kasvavissa talouksissa, eikä kehitysmaiden vaurastumista saa rakentaa luonnon ryöstöviljelyn pohjalle.

Arto Välikangas