Yksilönvapauteen ja markkinatalouteen perustuvan länsimaisen yhteiskunnan peruspilarit ovat vapaus ja vastuu. Ne kulkevat rinta rinnan. Vapaus valita edellyttää myös vastuuta valintojen seurauksista. Monet nyky-yhteiskunnan ongelmista johtuvat vapauden ja vastuun välisen yhteyden hämärtymisestä. Huonojen valintojen seuraamuksilla tulisi olla riittävä pelotevaikutus, jotta se kannustaisi tekemään oikeita valintoja. Lepsut rangaistukset, olematon kiinnijäämisriski tai liian hyvä sosiaaliturva ja sitä seuraava terveiden ja työkykyisten ihmisten heittäytyminen yhteiskunnan eläteiksi ovat omiaan heikentämään yhteiskuntamoraalia.

Vapaus perustuu oikeuksiin ja niiden hintana ovat velvollisuudet. Äärimmäisessä vapaudessa eli anarkiassa vapaus muuttuu vahvemman oikeudeksi. Villissä Lännessä jokainen sai tehdä, mitä halusi, mutta niin saivat kaikki muutkin. Yleiset kansalaisvapaudet edellyttävät järjestäytynyttä yhteiskuntaa, jossa esivalta turvaa kansalaisten oikeudet. Tällöin vapauksista joudutaan tinkimään toisten oikeuksien hyväksi ja panostamaan yhteiseen etuun. Se tarkoittaa veroja ja kansalaisvelvollisuuksia.

Demokratiassa oikeudet ja velvollisuudet määritellään yhteisillä päätöksillä, joiden tekemiseen kaikki saavat osallistua. Oikeuksien ja velvollisuuksien välillä on aina ristiriita: Velvollisuudet rajoittavat vapautta. Siksi yhteiskuntarauhan ja veronmaksumoraalin kannalta on tärkeää, että yhteiskunnan toiminnoille ja varainkäytölle on yleinen hyväksyntä. Kansalaisten tulee kokea, että eri yhteiskuntaryhmiä kohdellaan tasapuolisesti ja, että vapaamatkustajia ei hyväksytä. Yhteisten varojen käytössä tulee välttää tuhlausta ja kuuluttaa tulosvastuuta. Rahoille on saatava vastinetta.

Kansalaisten oikeuteen päättää omasta elämästään tulee puuttua mahdollisimman vähän yhteiskunnan puolelta niin kauan, kun se tehdään omilla rahoilla, muiden vastaavia oikeuksia polkematta eikä aiheuteta vaaraa toisten turvallisuudelle. Yhteiskunnan sääntöjen rikkomiseen tulee kuitenkin puuttua tehokkaasti ja sosiaaliturvajärjestelmää tulee kehittää sellaiseksi, että työnteko kannattaa aina.

Vastuun ylläpitäminen ei ole kuitenkaan ainoastaan julkisen vallan tehtävä. Niin yksityisten kansalaisten kuin yritysten ja yhdistystenkin tulee toiminnassaan muistaa vastuunsa ja edellyttää sitä myös muilta. Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy kehotti kansalaisia kysymään, mitä he voivat tehdä maansa hyväksi eikä mitä heidän maansa voi tehdä heidän hyväkseen. Suomi muodostuu meidän valinnoistamme ja sen vauraus meidän työstämme.

Kannetaan vastuumme ja vaaditaan sitä myös muilta.

Arto Välikangas