Liikennettä tulee kehittää
ihmisten ehdoilla. Sujuva liikenne säästää luontoa,
aikaa ja hermoja. Aika on rahaa ja huonotuulinen
kuljettaja on vaaraksi muulle liikenteelle. Jo pitkään
on Helsingissä harjoitettu liikennepolitiikka, jonka
perusajatuksena on ollut suosia julkista liikennettä
vaikeuttamalla yksityisautoilua. Politiikalla on lähinnä
onnistuttu pahentamaan liikenneruuhkia.
Helsingin liikennettä on sujuvoitettava lisäämällä
parkkipaikkoja, jotta turha kortteliralli poistuisi.
Punaisista aalloista on siirryttävä vihreisiin aaltoihin
ja nopeusrajoitukset on asetettava järkevälle tasolle. Meitä autonomistajia on suuri osa kansalaisista ja
äänestäjistä. Meillä on oikeus käyttää autojamme, joista
olemme maksaneet valtavat verot ja joiden käytöstä
maksamme jatkuvasti suuria veroja. Julkisen liikenteen
kilpailukyvyn on löydyttävä sen omasta toiminnasta, ei
kilpailijoiden toiminnan estämisestä. Erityisesti
poikittaisliikenteeseen on panostettava.
Autoverotuksessa on siirryttävä kokonaan käytön ja
päästöjen verotukseen, jotta vanha autokanta uudistuisi
turvallisemmaksi, puhtaammaksi ja
energiataloudellisemmaksi. Uudet
käyttömaksut eivät saa olla takautuvia. Vanhoista
autoista on jo maksettu suuri vero hankintatilanteesta.
Yksityisliikenteen verot ja maksut ovat jo nyt
kohtuuttomia. Verorasitus ei saa nousta eikä mitään
ruuhkamaksuja tai tietulleja tule ottaa käyttöön.
Liikenteen sujuvuutta on parannettava parkkipaikkoja
lisäämällä ja teitä parantamalla. Biopolttoaineissa on
suosittava kotimaisia, luontoa ja ruoantuotantoa
haittaamattomia polttoaineita.
Järjettömän alhaiset nopeusrajoitukset eivät paranna
pitkällä aikavälillä turvallisuutta, vaan ne alentavat
yleistä lainkunnioitusta, mikä puolestaan tulee
johtamaan liikenneturvallisuuden alenemiseen. Merkkejä
tästä on jo. Tutkimusten mukaan holtittomuus
liikenteessä on lisääntynyt sen jälkeen, kun
nopeusrajoituksia alettiin alentaa. Liikenteen
valvonnassa ei tule panostaa automaattiseen
nopeusvalvontaan, vaan näkyvään valvontaa. Poliiseja on
saatava lisää ja valvonnan tulee keskittyä
ajotapavalvontaan liikenteen seassa.
Raideliikenteessä erityisesti Helsingin lähiliikenne
takkuilee siksi, että rataverkon kapasiteetti ei riitä
nykyiselle liikennemäärälle. Koko maassa rataverkon
turvallisuus on vaarassa liian alhaisten
ylläpitomäärärahojen vuoksi. Suomessa on panostettu
kalliisiin Pendoliinoihin rataverkon ylläpidon
kustannuksella. Nyt meillä on sitten huonoilla raiteilla
hitaasti kulkevia kalliita junia samalla, kun vanhoja
täysin käyttökelpoisia sinisiä junia on poistettu
käytöstä. Tilanteen korjaamiseksi on lähivuosina pakko
sijoittaa runsaasti lisämäärärahoja rataverkoston
parantamiseen. Jatkossa pitäisi panostaa järkevään
raideliikenteen hoitoon.