Totuus
Suomesta maahanmuuttajille
Alankomaihin
siirtolaiseksi pyrkivälle näytetään elokuva, jossa kaksi
miestä suutelee puistossa ja nainen ottaa aurinkoa
yläosattomissa yleisellä rannalla. Tarkoituksena on arvioida
oleskelulupaa hakevien kykyä hyväksyä uuden kotimaansa
liberaalit arvot. Edelleen elokuvassa näytetään rikoksien
vaivaamia slummeja, joihin monet maahanmuuttajista päätyvät
asumaan. Pääsykokeessa kysytään mm. saako naisia lyödä ja
onko naisten ympärileikkaus sallittua.
Alankomaiden muslimijohtajat
pitävät elokuvaa loukkaavana provokaationa, jonka
tarkoituksena on vain rajoittaa maahanmuuttoa muslimimaista.
Elokuva saattaa olla turhan provokatiivinen eikä koko
valtaväestökään varmasti suhtaudu
myönteisesti julkiseen alastomuuteen tai
homoseksuaalisuuteen, mutta ajatus sinänsä on kyllä hyvä ja
sen käyttöön ottoa voisi harkita Suomessakin. Rikas länsimaa
avokätisine sosiaaliturvineen kuulostaa kehitysmaan
kansalaisista varsinaiselta paratiisilta, johon kannattaa
pyrkiä vaaroja ja kustannuksia kaihtamatta. Ehkäpä heitä
tulisi valistaa myös kolikon toisesta puolesta. Uuden kielen
opettelemisen lisäksi heidän tulee vieraassa kulttuurissa olla valmiita
unohtamaan suuri osa vanhoista tavoistaan ja arvoistaan.
Monet asiat, jotka kotona ovat sallittuja, suotavia tai jopa
pakollisia ovatkin uudessa maassa paheksuttuja tai jopa
rangaistavia ja toisaalta omassa maassa paheksuttavat tai
kielletyt asiat ovatkin kohdemaassa osa jokapäiväistä
elämää.
Suomeen muuttoa harkitsevan
afrikkalaisen muslimimiehen olisi ehkä hyvä tietää
etukäteen, ettei hän voi enää kurittaa vaimoaan, koska
tällöin vaimo ottaa eron ja yhteiskunta huolehtii siitä,
että tällä on todellinen mahdollisuus siihen. Tyttären
ympärileikkaaminen on rikollista ja yhteiskunta pyrkii
kaikin tavoin estämään sen. Lapset kasvavat seksin
ympäröiminä. Koulumatkan varrella kioskien ikkunat tihkuvat
pornoa. Ulkomainoksissa vähäpukeiset naiset esittelevät
uutta alusvaatemallistoa. Lasten ensimmäiset seksikokeilut
tapahtuvat teini-iässä ja 18-vuotiaana tytär mahdollisesti
muuttaa jonkun suomalaismiehen kanssa yhteen, saa lapsen tai
tekee abortin eikä perhe voi sitä laillisesti estää.
Kunniamurha on murha, josta seuraa elinkautinen ja lapsen
lyöminen on
pahoinpitely,
josta sakkojen lisäksi voi olla seurauksena lasten
huostaanotto.
Islamin kieltämä alkoholi on osa niin jokapäiväistä elämää
kuin juhlaakin. Sitä on saatavilla joka puolella ja lasten
ensimmäiset kokeilut ajoittuvat teini-ikään.
Uuden kotimaan kulttuuri
perustuu kristinuskoon ja islamia ei juurikaan tunneta,
mutta yleinen suhtautuminen siihen on negatiivista, joskin
uskonnon harjoittaminen sallitaan. Muhammed on suomalaisille
epämääräinen historian henkilö, jolla ei anneta sen
suurempaa arvoa kuin vaikkapa Marco Pololle. Vaikka
lainsäädännössä kuinka kielletään rasismi, sitä varmasti
esiintyy ja työttömyys maahanmuuttajien keskuudessa on
selvästi suurempaa kuin valtaväestön piirissä. Lisäksi
työttömyys on sitä korkeammalla tasolla, mitä kaukaisemmasta
kulttuurista maahanmuuttaja tulee.
Etniset ravintolat rikastuttavat
ruokakulttuuria, monet vanhat suomalaiset yritykset ovat
maahanmuuttajien perustamia ja ulkomaalaisten
asiantuntijoiden palkkaaminen yrityksiin tuo lisäarvoa
talouteemme, mutta on käsittämätöntä, että maahan
haluttaisiin ehdoin tahdoin suuria määriä ihmisiä aivan
vieraista kulttuureista, kuten monet tahot ehdottavat.
Keski-Euroopan esimerkki osoittaa, että massamuutto
vieraista kulttuureista tuo suuria ongelmia. Monet Euroopan
maat ovatkin ryhtyneet toimiin maahanmuuton rajoittamiseksi.
Miksi Suomen pitäisi toistaa muiden virheet? Tuskin me haluamme
Ranskan taannoisten rotumellakoiden kaltaisia ongelmia parin
vuosikymmenen kuluttua.
Suuret ikäluokat ovat
siirtymässä eläkkeelle, mutta maassa vallitsee edelleen
suurtyöttömyys. Lisäksi työvoimaa on saatavissa lähialueilta
samantapaisista kulttuureista. Massasiirtolaisuuden
rohkaiseminen kaukomailta ei ole järkevää sen enempää
lyhyen kuin pitkänkään aikavälin ratkaisuna mahdolliseen
työvoimapulaan. Siitä aiheutuu vain ongelmia sekä Suomelle
että tänne muuttaville.
Arto Välikangas
|