Ilman vaikeuksiin joutuneiden euromaiden tukipaketteja pankkijärjestelmä muka kaatuisi, korot nousisivat pilviin, vienti pysähtyisi ja verotuloja menetettäisiin kymmeniä miljardeja. Kreikan avustuspaketin piti estää kriisin leviäminen, mutta nyt ollaan jo Portugalissa. Kreikan joutumisen maksujärjestelyihin olisi pitänyt nostaa korot pilviin, mutta me saamme lainaa ennätyksellisen alhaisella korolla, vaikka asiantuntijoiden mukaan Kreikka joutuu joka tapauksessa velkasaneeraukseen.

Häiriötilanteessahan hermostunut raha tietenkin etsii turvasatamaa Suomen kaltaisista paremmin asiansa hoitaneista maista. Meille kerrotaan, että tuelle asetetaan ankarat ehdot, ja että jokaisesta avustuspäätöksestä on tehtävä erillinen päätös. Mutta…? Nytkinhän jokaisesta avustuspäätöksestä täytyy tehdä erillinen päätös, ja meille kerrotaan joka kerta, että vaihtoehtoja ei ole. Mikä muuttuu tulevaisuudessa? Missä vaiheessa annamme ”koko talouden romahtaa”? Eikö Euroopan talous romahdakaan siinä tapauksessa, että Portugalin kesäkuussa valittava uusi eduskunta kieltäytyy toteuttamasta EU-maiden sille asettamaa hevoskuuria ja tukipaketti jää saamatta? 

Suursijoittajat jakavat sijoituksensa useisiin kohteisiin riskien hajauttamiseksi ja niiden toteutumisten pitäisi sisältyä niiden laskelmiin. Jos eläkeyhtiöt tai pankit ovat kuitenkin vaarassa mennä nurin riskisijoitustensa vuoksi, oikea toimintamalli on niiden pääomittaminen, ei huonojen sijoitusten arvon tukeminen. Tällöin sijoittajat menettävät rahansa, mutta järjestelmä säilyy toimintakykyisenä. Ainoa järkevä menettely on jättäytyä tukijärjestelmien ulkopuolelle, pitää huolta omasta luottokelpoisuudestamme ja tarvittaessa pelastaa omat pankkimme ja eläkeyhtiömme. Valitettavaa vain on, että Euroopan keskuspankki on ostanut holvinsa täyteen Kreikan, Irlannin ja Portugalin roskalainoja. Ne ovat nyt euron vakuutena. Olisikohan syytä vetäytyä siitäkin konkurssista?